No nythän on varmaan pijetty jo liian kauan sitä hullua (ja meiän muita lukijoita) jännityksessä, ku ollaan ollu ihan hirviän kauan hiljaa. Toimettomana me ei olla oltu, töissä ollaan oltu molemmat ihan hirviästi ja välillä käyty mutka tallissaki.
Aateltiin tässä kahestaan vanhan kauen päättäjäisiä ja uuen kauen alottajaisia viettäessä kirjottaa vähä siitä, että mitä mennyt vuosi toi ja uus tuo (toivottavasti) tullessaan.
Vuosi 2018, lähes ensimmäinen kosketus ralliin meillä molemmilla. Ollaanhan me sentään Piippola-rallissa töissä oltu ennen tätä, mutta siihenpä se sitten jääki. Minä oon kerran käyny kahtoon Arctic Rallya Rovaniemellä (sattumalta, ku olin siellä sammaan aikaan rallin kans työreissulla). Ja mullahan on ralli(sprinttejä) takana huimat kolome kappaletta.
Pettymys
Kausihan oli pikkunen pettymys: Auton vesi- ja lämpöongelmat haittas harrastusta ärsyttävän paljon ja yks ralli jäi väliin mun influenssan sairastamisen takia. Viis rallia ajettiin, joista kolome keskeytettiin EK2:n lähtöön ja kaks ajettiin maaliin asti. Oli mukava huomata, että (ainaki) HaMU:n rallien varikolla on lepponen tunnelma ja tämmöset köyhätki voi ihan nuin vaan jutella ”oikeille ralliharrastajille”, eli puhutaan meiän noin 2500 euron kausibudjetista (sis. auto 😀 ) verrattuna 25 000 kausibudjettiin ( ei sis. auto).
Mukavat reissut
Mukavia viikonlopun kestäviä reissujaki kauteen mahtu kaks kappaletta. Liekkö jopa Multian reissu ollu mukavampi, vaikka ralli jäi yhteen pätkään, ku molemmilla oli paremmat puoliskot mukana huoltonaisina. Toisaalta, ne rallit, mitkä ajettiin maaliin, meillä oli vaan mun huoltonainen mukana… Mitenkää taikauskosia me ei olla, mutta Piippola-ralli vähä pelottaa, ku meillä on huoltoMIES!
Vauhti
Tuossa justiin kateltiin incar-videoita ja todettiin, että oltiin päästy lähes 135km/h Saxolla yhellä Lieksan pätkällä. Se saatto olla meiän nopeusennätys. Jäähän se varmaan 90km/h jostain Mitsubishista, mutta koittakaapa ite tuommosella kopilla! 😀 No, jos totta puhutaan, niin kyllähän nopeutta pitää saaha lisää, mutta ei välttämättä suoranopeutta vaan mutkista lähtönopeutta. Siihen on koitettu satsata, siitä lisää myöhemmin tässä tekstissä.
Pelko
Jännä homma, että sitä ku kiristää vyöt ja laittaa kypärän päähän, niin pelko häviää… siis mulla, Terohan pelkäs ihan hirviästi! Paitsi Nivalan viimenen EK, joka ajettiin syyshämärässä, pelkotilat vaihto ehkä paikkaa. Mua pelotti, ku en nähny mittään, Teroa ei pelottanu, ku se ei nähny mittää. Jotenki sitä kuitenki on semmonen terve ihtensä- ja kaverinsuojeluvaisto, että ihan reikäpäänä ei uskalla mennä. Isot pojat puhuu ajosilmästä, ehkä se ei oo vielä kehittyny tai sitte ei vaan uskalla. Tulevaisuus ehkä osottaa, että pitäiskö olla vielä hullumpi vai onko se vaan sitä ajosilmän puutetta?
Sponsorit, muut tukijat (ja kanssapelkääjät)
Iso kiitos meiän sponsoreille! Ilman teitä me ei ois voitu tähän hommaan alakaa. Tai ois, mutta kotijoukoilta ois voinu tulla sanomista siitä, että mihin rahat käytetään. 🙂 Iso kiitos OP Oulainen, Veikon Kone/Sarin Kaluste Oulainen, Sovipihat, Tojapak Ky, Teräsmaja, Oulapelti, City Auto, Värisilmä Oulainen, Ruukin Turvallisuuspalvelut ja Tassumäki/Tmi MikaLinkki. Kiitos myös Jaana, Tarja, Raili, Simo, Marko, Jani, Api ja Lasse kanssaelämisestä ja -pelkäämisestä! 🙂
Tulevaisuus (Kausi 2019)
Alle kaks viikkoa ekaan kisaan. Auton laitto on jonku verran kesken. Tai ei ois lähellekää niin paljon, jos ois tullu oikiat jarrupalat. Meiän vanhat jarrulevyt ja palat oli aika surullisen näköset. Mutta onhan tässä vielä aikaa ja jospa sitä ehtis käyä ees vähä testaan, miten se viritysten jälkeen toimii.
Ois kai näillä jarrupaloilla vielä toisen vuojen ajanu?
Mitä on tehty?
Autoon on vaihettu peltipakosarja, kireämpi nokka-akseli keinuvivustoineen, uuet etuiskarit ja jouset (muka sääjettävät). On hommattu uusia (käytettyjä) piikkirenkaita ja saatu lahjotuksena 4 kpl sorarenkaita, kiitos Lauri ja Juha! On asennettu bensanpaineensäädin. Metriäkään näillä virityksillä ei oo päästy ajamaan, mutta kyllä Saxo ainaki kuulostaa ja vaikuttaa paljon enemmän ralliautolta ja konehuone näyttääki vähä enemmän ralliauton konehuoneelta. Paljon on tallissa kiroiltu ja hakattu päätä ties mihin, ja yks vetoakselin pää paskaksi (voi mahtavat talli-sunnuntait, miksei sitä ikinä opi?!), mutta jospa nämä vaikeuet tallissa tois hyvää onnea ralleissa. Vähä liian helepolla ehkä saatiin auto rakennettua vuosi sitte…
Etutolppa ennen ja jäläkeen.
Pakosarja ennen ja jälkeen.
Mitä on tekemättä?
Se äskön mainittu vetoakseli pitäis saaha pysymään varmasti kiinni tai sitte vaihettua. Kummalla vaihtoeholla lähetään liikkeelle, sitä ei tiiä. Jarrulevyt ja -palat pittää vaihtaa, pohjapanssari laittaa paikalleen ja kiristää (tai vaihtaa) takapyöränlaakeri ja säätää lisävalot näyttämään tiehen. Aiemman diagnoosin mukkaanhan ne näytti liian alas, mutta kyllä me tultiin siihen tulokseen, että ne näyttääki ei päin persettä vaan päin puitten latvoja. Se perse vois olla se tavoteltu korkeus… Nii ja sitte testi. Ees vähä, jotenki, jossain… Ja kai se auto pitäs pestäkki, ei kai sitä nyt likasella vehkeellä…
Tavotteet
R-Rallicuppia lähetään taas ajamaan ja se vie meitä Piippolaan, Joutsaan, Sonkajärvelle, Ikaalisiin, Lieksaan ja Keuruulle, eli reissukilometrejä tullee kautta 2018 enemmän. Tammisaareen asti me ei kyllä lähetä. Tavotteena ois ajaa kaikki rallit maaliin asti ja nyt jos/kun tehoja on lisää, vois hättyytellä ihan sijotuksiaki. Sittehän ois vielä mahollisesti Paratiisin talvisprintti ja Nivalan Total Tarmac-sarjaan kuuluva sprintti. Jos auto on kunnossa ja rahapussissa liikaa rahhaa, niin noissa vois käyä. Ja jos laitetaan kuskin penkille tyynyjä ja muuta täytettä (kuten ilmapatja), niin päästetään Teroki ratin taakse! 😉
