Kisakausi avattiin jo perinteiseen tyyliin Piippola Rallista. Tänä vuonna tuo ralli ei kuulunu R-Rallicupin osakilpailuihin ja erikoiskokkeitaki oli vaan kolome. Meki lähettiin ihan testimielellä liikenteeseen, ku alla oli uus auto, joka valamistu ku valamistuki tuohon kisaan, vaikka välillä näytti jo meleko pahalta. Ja tuo uus autohan on siis Peugeot 206 1.4-litrasella tehomyllyllä. Sen takia hommattiin 1.4, että saman moottorityypin Saxosta sais kaikki viritysosat käytettyä tuohon uuteen autoon, mutta eipä saanukkaan. Aika paljon meni uusiksi.

Piippola Ralliin lähettiin ajamaan luokkaan Viri/proto alle 1400cc, mikä osottautuki aika kovaksi luokaksi. Oikiastihan tuo auto kuluu luokkaan Trophy 1400 (ja viritysaste on ehkä N+), mutta ku sitä ei ollu tarjolla, niin epähuomiossa vaan kuutiotilavuuen mukkaan nakkasin ilmon sissään.

Kisassa ajettiin maaliin asti tuttuja teitä, tosin eri suuntaan ku viime vuonna. Ja vasta maalissa alettiin kahtoon, minkälaisia aikoja me muihin luokkalaisiin verrattuna ajettiin – no huonoja. Mutta V1600-luokkaan verraten ajat oli ees jonku verran vertailukelposia. Eli koska tuota Trophy 1400 -luokkaa ei tänäkää vuonna oo tarjolla Rallicupissa, niin me ilmottaudutaan sammaan luokkaan ku viime vuonna, eli tuonne V1600:sten sekkaan ja annetaan varmaan tasotusta alitehosella autolla, vaikka sitä muka on vähä koitettu virittääki. Mutta tosiaan sitte kilpailuun pätkä pätkältä, niinku tapana on.

EK1. Varovaisesti lähettii liikkeelle, vaikka autolla tuli testiäki reilu 20km ajettua. Iliman minkäänlaisia riskejä pöristeltiin tulemaan ja auto vaikutti ihan kivalta. Välitykset ja vääntö on erilaiset mitä oli Saxossa, niin muutamia turhia vaihteenvaihtoja pienemmälle tuli tehtyä, ku ois ranskatar jaksanu varmaan kolomosellaki vettää. Meiän luokassa oli 10 osallistujaa ja oltiin kymmenensiä häviten voittajalle 37,6 sekuntia ja seuraavaan sijaan jäi 2,6 sekuntia. V1600-luokassa tuolla ajalla oltais oltu sijalla 14/18.

EK2. Samalla lailla varovasti ja auton ominaisuuksia hakien. Kuitenki ehkä hieman enemmän yritystä, mutta siltiki oman luokan viimenen sija jopa 45,7 sekuntia kärkeä jälessä, eellä menevään 2,4 sekuntia. Jos verrataan V1600:iin, niin sija ois ollu 12/18.

EK3. Siellä saatiin pari tilannettaki, ku yks mutka meinas alkupäässä hypätä vähä silmille. Onneksi siellä oli eellä menevät tehneet semmosia piruetteja varmaan samasta syystä, että kymmenet eri suuntiin menevät raiteet paljasti tilanteen viime hetkellä ja saatiin auto taitettua hienosti mutkaan. Suurempi tilanne sattu siitä hetken päästä, ku vasemmalla jalalla aloin sitomaan jarrulla autoa mutkaan, joka oliki hieman oletettua tiukempi. Siinä sitte jalka jarrulla aattelin, että vaihetaanpa pienempää pykälää sissään ja polkasin kytkimen pohjaan… joka siis oli jarru, ku jalka oli valamiiksi sillä pedaalilla. Siinä tuli testattua, että jonkin verran takapainoset jarrut tuntus olevan, ku jarrunpolkasu aiheutti melkosen sladin ja nokka hipo jo penkkaa. Siitä sitte muutamat korjausliikkeet ja vauhin ollessa jo melkeen nollissa vasta pienempää vaihetta silimään ja matka jatku turvallisesti maaliin asti. Tällä pätkällä hävittiinki sitte meiän luokan ykköselle minuutti ja 53 sekuntia ja toiseksi hitaimmalleki melekeen minuutti! V1600 ois oltu sijalla 12/17.

Ajathan ei tosiaan mittään päätä huimaavia oo, mutta tarkotuskaan ei ollu lähtä riskiä ottamalla autoa hajottamaan.. Tai siis ajamaan parempia aikoja. Monia sekunteja ois ollu otettavissa pois, ku ois tienny väännön ja välityksen paremmin, testeistä huolimatta. Nyt ku tietää, niin tästä on hyvä jatkaa kohti Sonkajärveä. Siellä polkastaanki sitte lappu lattiaan ja kokkeillana penkkojen kestävyyttä! No, jospa ei tuota jälkimmäistä kuitenkaan…