Nivalaan lähettiin kirmaamaan, niinku nuori sonni kesälaitumelle! Olihan viime kisasta aikaa jo yli puoli vuotta ja Tornion rallista ei jääny muuta ku paha mieli auton hukattua avaimen kakkos-ek:n lähtöön. Testiäkään ei Peugeotilla ollu ajettu kesällä metriäkkään, joten hakemistahan se meinas vähä alussa olla. Ja testiä ois ehkä kannattanu ajaa, niin ois lähetty eri takarenkailla liikkeelle… Pieniä tummia piliviä taivaalle tuli siitä, että Tero kerto selän vihloneen aamulla siihen malliin, että saapa nähä onnistuuko mennä koko ralli läpi. Eli aletaanpa ”ajamaan” ralli läpi pätkä pätkältä:

EK1: Tämä pätkä oli tuttu toissa vuojelta, eli justiin sama reitti ajettiin, mitä vuonna 2018 avauspätkänä. Liikkeelle lähettiin heti täysillä ja ku eka mutka tuli vastaan, niin huomattiin, että takapäässä ei oo jumalauta yhtään pitoa! Ei sitte minkäänlaista! Toissa vuojelta muistettiin pätkän alkupään paha paikka muutenki, mutta voisko sanoa, että onneksi kilpakumppania oltiin nostamassa ojasta. Vaikka ajettiin sukkasillaan, niin vähä tuntuu siltä, että oltais oltu perä eellä ko. ojassa, jos ei ois tarvinu ottaa vauhtia pois. Nimittäin pari mutkaa etteenpäin ja melekee täydellinen spinnaus, mikä on yhellä YouTube-koosteellaki nähtävissä. Auto oli siis suoraan sanottuna ihan hirviä ajettava! Eihän se haittaa, jos perä lähtee luistaan, mutta ku tehoja pitäs olla nii pirusti, että sen luiston sais vejättämällä kuriin… Eipä saanu. Hittaasti ja (epä)varmasti maaliin, luokkasijoitus 18/19 ja yli minnuutin kärkeä perässä. Eli eipä kirmattu ihan niin, ku ennen rallia kuviteltiin.

EK2: Siirtymällä puhuttiin aika paljon renkaista: ”Vaihetaan välihuollossa renkaat taakse, vaikka pyörimissuunnat onki vähä mitkä on.” ”Vai voiko tämä vaan olla nii huono ajettava kesällä?” ”Ei nämä viime vuonna tämmöset Saxossa ollu…”
No, tuo varmaan kertoo aika paljon siitä, miten kakkospätkä sitte ajettiin. Sehän oli ihan mukava pätkä, ei siinä mittään ja päästiin ajamaan asfaltillaki vähä matkaa. Kuitenki koko ajan pelko perseessä siitä, että jos perä lähtee nopiassa mutkassa alta, niin sitä ei korjaa mikkään eikä kukkaan! Eli jokkaiseen mutkaan varalta vähä isovarvasta ylemmäs kaasupolokimelta ja toiveena maaliinpääsy ilman suurempia spinnauksia. Ja tokihan eellisen kesärallin perän alta lähteminen nopiassa paikassa oli edelleen selekäytimessä (Ikaalinen 2019). Ja näkkyyhän semmonen ajo väkisinki ajassa, tyhmänrohkeita ku ei siis olla. Aika koko luokan hittain (18/18), 48 sekuntia kärkeen.

EK3: Huollossa uuet renkaat alle ja pitkä siirtymä tutulle tielle Merijärvelle. Ja joo, liian tutulle. Monta kertaa on tullu tätä lyhyttä pätkää ajettua vuosien varrella erinäisistä syistä ja siltikää kypärä päässä ja vyöt kiristettynä mittään ei muistanu. Muuta ku sen, että pahoja paikkoja on.. ehkä tässä, eiku ei se vielä tässä ollukkaan, vaan tässä! No ei vieläkään… Eli varovaista menoa ja vieläki vähä hakemista, eikä renkaisiin ollu täyttä luottoa. Kuitenki pätkän alussa jo huomas, että kyllä nyt on pito ihan erilainen ja pikkuhiljaa alko luottaan, että kyllä se perä nyt pyssyy tiessä kiinniki. Tämä lyhys repäsy tultiin kuitenki edelleen tosi varovasti, eikä mittään sen kummempaa hyökkäystä siis uskallettu yhtään yrittää. Ajamattomuus/testaamattomuus näky ihan liikaa. Sijoitus 14/16 luokassa ja 27,5 sekuntia kärkeä perässä.

EK4: Tuttu tie osaksi tämäki. Ja aivan mahtavaa tietä! Oikeen nautti ajamisesta, harmi vaan, ku ei se vieläkää näkyny kellossa sen kummemmin. Luultiin kyllä tulleemme ihan hyvin, mutta muut vaan tuli pirun paljon kovempaa. Tosin tälläki tiellä se tuttuus teki sen, että muutamiin paikkoihin tuli vähä nostettua ja saman tien sen jäläkeen huomas, että no eipä ois tarvinu nostella. Luotto autoon kuitenki kasvo pikkuhiljaa ja siihen alako oppiin, että miten auto käyttäytyy. Sijptus 13/16 ja 37 sekuntia kärkiä perässä, eli pikkuhiljaa sijotukset kuitenki totuttelun jäläkee alako paraneen.

EK5: Tämä pätkä oliki sitte melekosta kiitorataa. Jopa niin kiitorataa, että sinne oli yhelle pitkälle suoralle tehty kolomet shikaanit pyöröpaaleista. Eka shikaanissa oli sen verran irtosoraa, että ONNEKSI alettiin hiljentään vauhtia liianki aikasin. Muuten ois nimittäin joutunu meleko varmasti ehtiin uutta takaovia kuskin puolelle. Kääntö shikaaniin meni nimittäin täysin hallihtemattomassa nelipyöräluisussa, mutta korjausliike tehtiin täysin hallitulla vastaheitolla ja keskimmäiset paalit väistettiin ihan kirjaimellisesti hiuksen hienosti. Ei nimittäin varmasti montaa senttiä jääny paalien ja auton välliin tillaa. Tämähän tietysti vei aikaa aika mukavasti, ku vauhti pysähty. Muutenki tuommonen kiitorata hidasteineen on vähä hankala tuommoselle alaväännöttömälle autolle. Vauhtia oli pakko ottaa shikaaneihin pois meleko paljon ja meleko kauanhan siinä sitte tietenki meni, että sai taas kelattua uuen vauhin. Tämähän se on ongelma tuommosella pikkukonneella, välitettyä lootaa huutaa! Ois kai ne shikaanit tietysti voinu suuremmalla riskillä vettää kovempaaki, mutta tarkotus oli kuitenki päästä ehjänä koko rallin maaliin. Tuoki pätkä meni muutenki niin, että muutamiin paikkoihin himmattiin liikaa ja se taas tosiaan johti siihen, että vauhtia sai kelata tosissaan, että sitä sai suorilla pätkillä. Paljon olis parannettavaa taas ns. ajosilmässäki. Mutta näillä mennään ja ehkä joskus! 😀 Tällä pätkällä kuitenki otettiin meiän ralliuran huiput ja vielä kaikenlisäksi tasamaalla! Eelliset huiputhan oli Lieksan rallista hirviään alamäkkeen 138km/h, nyt mentiin 144,2km/h. (Joo, onhan se hijasta edelleen, mutta ku ei se kule kovempaa!) Tai no, ois se 150km/h voinu mennä rikki, mutta sitä ku hyväuskosena meni heittään vitosta silimään kierrosten ollessa siinä 5000 paikkeilla. Ihan niinku Tero ois kartturin paikalta painanu opetuspolokimen jarrua, niin paljon veto loppu samantien! Niin siis ei sillä oikiasti sitä polinta siellä oo, vaikka on uhannu laittaa kyllä. Sijotus 14/16 ja minuutti ja 10 sekkaa kärkeen.

EK6: Kutonen oli paljon puhuttu ja varoteltu hyppypätkä. Aivan mahtavaa tietä! Teron selekä parani päivän mittaan, mutta päätettiin kuitenki tällä pätkällä säästellä sitä. Eli sovittiin, että ei hypätä, vaan mennään hittaasti kiiruhtaen. Pätkä oli kuitenki sen verran nopia, että eihän siellä voinu hittaasti mennä! Mitä nyt noppeusmittaria ehin vilkuileen, niin tais lähön jäläkeen yhen kerran neula osottaa 100km/h alapuolelle. Tällä pätkällä jotenki ajo tuntu helepolta ja autoon ja renkaisiinki oli semmonen luotto, että uskalsi vettää. Jokkaiselle hypylle tosiaan 15-20m ennen lakipistettä hipasin vasemmalla jalalla jarrua oikian pysyessä lattiaa vasten ihan vaan siksi, että Teron selkä (ja auton alusta) säästyy pahemmilta rysäyksiltä. Ainua paikka, missä tosiaan käytiin satasen ”huonommalla puolella” oli risteys, mikä onnistu ihan 5/5. Tultiin viimeseltä hypyltä ysikymppi-oikiaan, jonka jälkeen oli ysikymppi-risteys vasemmalle. Oikiasta ku selevittiin, niin huomasin, että no perhana, tuossahan on hyvin tillaa risteyksessä mennä vauhillaki. Kunnolla ensin ulukoreunaan, siitä kunnon leikkaus sisälle ja risteyksen jäläkeen taas ulukoreunaan. Ja sehän onnistu. Kahtoin 6 videopätkää ko. risteyksestä, yks niistä oli meiän. Ja yhessä pätkässä risteys ei tullu silimille ja onnistu hyvin, se oli se meiän pätkä. Ja mm. tämä näkyki sitte kellossa niin, että kaikkien, eikä varmasti vähiten meiän ihtemme, yllätykseksi me AJETTIIN LUOKKAPOHJAT! Kyllä sitä monneen kertaan piti ihmetellä ja miettiä, että pakko kai tuossa on olla virhe. Mutta mittään korjauksia ei siihen tullu, niin siihen kai se on luotettava. Toisaalta, meiän aika pätkällä oli 4.40. Ja me merkattiin aikakorttiin aika minnuutin tarkkuuella STOP-merkillä, 5 minuuttia ja viies minnutti oli muutaman sekunnin yli. Eli kyllä se alle viiteen minnuuttiin siis tuli läpi. Meiän huoltonainen Anna laitto viestiä takasi kisakeskukseen meiän ajaessa, että ”MITÄ HELEVETTIÄ, TEILLÄ ON NOPPEIN AIKA!” Kyllä me Teron kans oltiin meleko hoo-moilasena. Mutta täytyy kyllä sanoa, että sillä ek:lla kaikki vaan meni täysin nappiin. Luokkasijotus siis 1/16 4,2 sekuntia kakkosta nopiampana.

Ralli meni siis vähä testirallina ja osaksi meinas jäähä vähä huono maku suuhun, ku ei oikeen lähteny. Tuo viimenen kyllä paransiki sitte huonon maun meleko makiaksi!!! Ei oikeen ees malttas oottaa seuraavaa rallia, mutta pakkohan se on! Kokonaiskisan luokkasijotus oli lopulta 13/16 ja neljäs R-Cuppilaisista.

Seuraavaa rallia malttamattomasti siis ootellaan, mutta sitä ei tiiä, millon se on? Keuruu jää välliin, ku ei ehitty ilmottautua ajoissa ja Teron työtilanne sille viikonlopulle on epävarma. Juukaan tekis kovasti mieli lähtä, mutta sama epävarma työtilanne on senki viikonlopun suhteen. Pitäkääpä peukkuja, että Terolla on se vkl vappaa, tai jos ei oo, niin saa sen jollain konstilla hommattua vappaaksi! Jos ei saa, niin huoltonainen Anna pittää istuttaa kartturin penkille? 😉