Se oli semmonen kisa. Valamistautuminen kilpailuun meni ihan kivasti, eli sen torstaisen  öljyvahingon jäläkeen ei ollu mittään ongelmia. Jonku verranhan tuommonen ihan uus juttu jännitti molempia, vaan kyllä se jännitys lakkas siihen, ku päästiin eka ek:n lähtöviivalle. Hirviät oli urat ja niissä oli pakko pysyä, muuten ei varmasti tulis yhtään mittään. Meleko hyvin pysyttiinki, yks läheltäpiti tilanne tuli, ku yhen loivan oikian jäläkeen oliki monta spooria vierekkäin. Perä tietenki meni eri spooriin ku keula ja jonku aikaa siinä sitte minä pyöritin rattia ja Tero puristi varalta tiekirjaa jalakojen välliin, ettei se lennä mäkkeen, ku kohta tärähtää penkkaan. No, eipä tärähtäny ja siitä selevittiin. Eka ek ajettiin vähä reiluun 15:een minnuttiin keskinoppeuvella 79,5km/h. Sehän tuntu siltä, niinku ois ajettu kovvaaki, mutta muut luokan autot yhtä lukkuunottamatta (silläki oli käyntiongelmia) oli painellu meleko palijo kovempaa. Kyllähän se tehoero siinä tuli meleko hyvin seleville, ku ei ois Saxofoonilla palijo kovemmin ennää voinu soitella. Muutama mutka tuli varmaan otettua vähä liian varovasti, ku ei ollu luottua autoon, että se varmasti siinä urassa pyssyy. Veikkaan, että ainaki noin 10 sekuntia kovempi aika ois tullu, ku ois ollu enempi ”ura-ajosta” kokemusta. Mutta sitähän ei saa ku ajamalla.

Iliman mittään ongelmia lähettiin siirtymään ek2:sen lähtöön Pohojois-Savon puolelle 45 kilsan päähän. Siellä sitte ku alettiin läehneen lähtöpaikkaa ja rauhassa siinä ooteltiin, niin yhtäkkiä pukkas hirviät höyryt tai savut pellin alta. Aateltiin, että no nyt se oksensi ne öljyt pihalle. Eipä oksentanukkaa, vaan veet. Alavesiletku jostain moottorin takkaa päätti haleta ja kisa oliki sitte siinä. Vaikka ois ollu mitä gorillateippiä ja muuta, niin sitä ei niin ahtaaseen paikkaan ois saanu siinä ek:n lähtöjonossa laitettua. Kyllähän se otti niin pirusti päähän, ettei mittää järkiä. Mutta tämmöstähän tämä moottoriurheilu on. Siellä kakkosen lähössä sitte ooteltiinki jokunen tunti, että huolto-Jani, joka oli ajanu jo Vuolijoelle meitä ootteleen tuli kilipa-autoletkan jäläkeen mietä noutamaan.

Oishan se kiva ollu saaha Keuruuta varten enemmänki ek-kokemusta, mitä se reilu 20 kilsaa, mitä eka pätkä oli, mutta ku ei niin ei. No, uutta vesiletkua kiinni ja jos jotaki muuta halapaa ja hyvvää viritystä keksii ja sitte Keuruuta kohti! Alta pääset meiän kyytiin eka pätkälle. Noppeusmittari tuossa kamerassa ei oikeen meinaa pysyä mukana, mutta jottain käsitystä siitä saa.

https://youtu.be/bbQkDCdZHNIhttps://www.youtube.com/watch?v=8NmOrjFbQdg&feature=youtu.be

Kinnunen Motorsportin kuvaa Lamun risteyksestä. Kai tuo ees vähä kuulostaa ralliautolta? 😀