Joutsenlampi Ralliin Keski-Suomen mutkasille ja mäkisille teille lähettiin jo hyvissä ajoin mökkiviikonlopun viettoon. Tai, no klo 14 starttasin liikkelle itse ja Hirvaskankaan ABC:lle tehtiin treffit Teron, Tarjan ja Apin kans. Samassa mökissä majottu Niirasen Juha, Aution Lasse ja niitten huoltajat. Mökki oli mahtava, porukka oli mahtava, sää oli mahtava, tie oli mahtava ja molempien autokuntien kisa oli mah…

Aletaanpa käymään EK EK:lta kisaa läpi.

EK1: JoSeMoRan ylleisöerikoiskoe, 2,5 km repäsy ja lämmittelyä tulevaa varten. Hyvillä mielin lähettiin ajamaan, luotto oli joka suuntaan hyvä, nyt jopa autoon, ku Piippolassa ei ollu minkäänlaista ongelma (jos ei sitä ajottaista korkiaa tyhjäkäyntiä lasketa). Pätkä meni ihan kohtuullisesti, luokassa sijotus 10/15 ja ajo tuntu hyvältä.

EK2: Pitkä, vanha Suurajojen erikoiskoe, 25km. Aivan mahtavaa tietä! Muutamia pieniä ja vähä suurempia heittoja oli sen verran, että Teron takamus otti osumaa yhessä vähä suuremmassa heitossa (Up in the ass of Tero!). Kaikki otettiin taas autosta irti, mutta se ei riittäny, etteikö takana tuleva hurja junnukuski ois menny eelle noin 17km:n kohalla. Tauolla ku käytiin tämän auton väkiä jututtamassa, niin ihmeteltiin, että tehoja pitäs olla suunnilleen saman verran, mutta Clio vaan kulukee helevetisti kovempaa. Välitykset yms. varmaan, kuskeissahan ei voi olla mittään eroa siinä, miten ossaa/uskaltaa mutkiin jarruttaa ja miten mihinki pystyy ajamaan… 😉 No, joka tappauksessa, aivan hyvä ajo meiltä, ku ei ois tosiaan autolla kovempaa päästy. Luokkasijotus 12/15, kokonaiskisassa samoten.

EK3: Ajeltiin siirtymä hiljokseen ja huomattiin, että tässähän ei tarvi ootella oikeestaan ollenkaan, ku autoja on lähössä ennen meitä 2 kpl. Siirtymällä muuten vähä ennen EK:n lähtyä käveli kaks tuttua miestä ajohaalarit päällä vastaan: Juha ja Lasse, mitä hemmettiä?! No, siihen stopattiin sen verran, että kysyttiin ”mitä hemmettiä?!” Vastaukseksi saatiin, että vaihelaatikko oli antanu Escortissa periksi. Se mökin toisen autokunnan kisasta sitte. Sen verran kuitenki ooteltiin, että ekat oireet autossa ilmeni. Tyhjäkäynnillä ollessa se vaan yhtäkkiä sammu. Mutta lähti heti käyntiin, mutta tyhjäkäyntiä ei meinannu olla. Pätkää lähettiin ajamaan ja autossa ei ollu ongelmia. Pätkä oli tosi epätasasta pientä tietä ja ku meillä perä on autossa ”vähä” löysempi ku keula, niin ajamisesta tuli välillä meleko mielenkiintosta. Pari kertaa perä pomppas ilimaan samalla ku aloin kääntään mutkaan, niin mentiin melekosta kylkimyyryä. Tuli todettua, että hyvin mahtuu tuommonen Saxo yhen kaistan levyselle tielle poikittain penkkojen välliin! Taas sijotus luokassa 12/15 ja kokonaiskisassaki sijotus siis pysy samana. Sitte huoltotauolle, jossa pohittiin tätä sammumista. Syytä ei keksitty ja päätettiin, että kyllä me ilman tyhjäkäyntiä pärjätään, jos kierroksilla auto pellaa.

EK4: Vähä samantyylistä tietä alussa, mitä EK3, eli pientä ja pomppusta. Lähössä oli taas jotain pientä käyntiongelmaa, mutta pätkällä auto toimi normaalisti. Tai saatto olla, että jotain ongelmaa oli vedoissa, ku incaria myöhemmin mökillä katottiin. Oho, tulipa semmonen sanajärjestys, että joku vois luulla, että meiän vedoissa oli ongelmaa jo illalla saunan jälkeen.. Pätkä ajettiin maaliin ja sijotus oli 12/14, eli yks auto oli joutunu jättään homman kesken.

EK5: Reilu 17 km pitkä pätkä, mukavan vaihtelevaa tietä. Ois ollu aivan mahtava erikoiskoe, mutta auto päätti toisin. Jonku matkaa lähöstä yhestä mutkasta ku kiihytettiin, niin kierroksia ei tullu enempää ku viis tonnia. No, vika oli ohimenevä ja vähä aikaa auto pelas niinku piti. Sitte se alko hyytyyn, justiin sopivasti yhessä mutkassa. Ja ku veto katoaa, katoaa myös pito ja penkkahan siinä pölisi. Siinä sitte reilun minnuutin verran ooteltiin, että liinamiehet sai auton penkasta irti. Siinäki kerkes auto yhesti tupsahtaa sammuksiin ja ku koitettiin lähtä liikkeelle, niin eipä meinannu ottaa kierroksia millään. Sitte taas jonku matkaa mentiin ihan hyvin, kunnes taas alako hyytyminen. Ja sen verran pahasti hyyty, että kesken matkaa se sitte sammu. Tero hyppäs takana tulevia varottaan, ku jäätiin kapialla tiellä pahhaan paikkaan. No, minä siinä sitte starttailin ja autohan lähti taas toimiin normaalisti. Huusin Terolle, että ajan vähä etteenpäin leviämpään kohtaan. Päätettiin, että koitetaan nyt kuitenki päästä pätkän maaliin, vaikka vähä kerrallaan, ku muuten ois yli 100 autua jouvuttu pätkän varressa ootteeleen. Taas mentiin jonku matkaa niin, että kypärä tärisi, mutta taas alako hyytyminen. Sitte oltiinki jäämässä semmoseen paikkaan, että molemmat varmaan mielessään aatteli, että ”ei perse, jos tähän jäähään, niin kukkaan ei mahu ohi”. No, auto sammu ja rullaamalla mentiin mutkassa etteenpäin, ku satuin huomaan lingotun sivupiston, johon äkkiä koukkasin. Tero käänty kahtoon mua, oli vähä aikaa hiljaa ja sano sitte: ”Helevetin hyvin hoksattu!” Siinä sitte ooteltiin, että seuraava auto pääsi meiän ohi ja perruuteltiin tielle. Ja taas matka jatku normaalisti, mutta pari hyytymistä, ei kuitenkaan sammumista ja päästiin nilikutteleen pätkä maaliin. Siitä ajettiinki sitte huoltoon ja lähettiin lämmittään saunaa mökille.

Nyt ku joku keksis, mikä vika on meiän ranskattaressa, niin saatais nimi Sonkajärven listaan! Vaihoin autoon sytytysmodulin ja tyhjäkäyntimoottorin varaosa-autosta ja kävin eilen ajamassa Lomaparatiisi Sprintin täällä Oulaisissa. Toisen kierroksen lopulla oireet alko taas, eli vika ei nuilla vaihetuilla osilla korjaantunu. 2.3. päättyy ilmottautuminen Sonkajärvelle, joten armonaikaa ei ihan hirviästi oo! Pahimmassa tappauksessa me jouvutaan jättään Sonkajärvi välliin, ku sinne on ihan turha lähtä, jos vikaa ei paikallisteta ja ehitä korjaamaan. Perse!

No, muuten oli kyllä mukava reissu Keski-Suomen alaosiin!