Kuva: Tino Varjo

Ikaalissiin lähettin perjantaina jo hyvissä ajoin liikenteeseen, että ehittiin kahtoon mökille Suomen leijonien MM-avvausta. Autosta oli saatu käyntihäiriöt ja hyytymisongelmat pois ja matkaan lähettiin luottavaisin mielin. Lapualla kuitenki autoa tankatessa huomattiin, että täyttöletku vuotaa, eli remonttia oli tiejossa mökillä. Eka erä jääkiekosta jäi kahtomatta, ku värkättiin autua kuntoon ja kuntoon se saatiinki. Taakse laitetut spacerit vaan aiheutti sen verran huolta, että ku olin käyny ajamassa 200 metriä testiä sorarenkailla, niin takarenkaitten pultit oli jo löystyny. Eihän me niitä uskallettu siis alle jättää ja vaihettiinki 13-tuumaset nastattomat talavirenkaat alle. Tästä pikku remontista tehtiin some-päivitys, niin toinen Saxo-kuski, Koskisen Jani, tarjoutu antaan renkaat meille lainaan semmosilla vanteilla, jotka mahtuu iliman spacereita pyöriin. Sehän kävi meille.

Aamulla hyvien yöunien jäläkeen kisapaikalle ja bongattiinki siinä Jani melekeen heti, otettiin siltä renkaat lainaan ja ilmottautumisen jäläkeen pyöräyteltiin ne alle.

Eka siirtymällä sanoin Terolle, että jarrupolin tuntuu meleko pehmiältä, mutta ei annettu sen asian häiritä.

EK1. Mukavaa, suht isoa tietä, jossa sai ajjaa välillä melekeen niin kovvaa ku autosta lähti. Tero sano ennen starttia, että totutellaan muutama sata metriä renkaitten pittoon, kokemusta sorarenkaista ku ei ollu. No, eipä sitä malttanu totutella, sen verran mukavalta ajo tuntu heti alusta lähtien. Pätkä meni ongelmitta ja ajettiin hyvä aikaki. Sekuntitaistelua sijoista 6-10, me oltiin yheksänsiä, luokassa yhteensä 14 osallistujaa. Pätkän jäläkeen sanoin Terolle, että ennen Lieksaa pittää vaihtaa jarrunesteet, sen verran kuumana tuntuu käyvän ja vähä pelottavaa jarruttaa, ku tuntuu ensin ettei tapahu mittään… Noh, eipä tarvi alakaa nesteitä vaihtaan…

EK2. Samanlaista tietä, ku eka pätkä. Ajo tuntu mukavalta ja vauhtiaki oli niin, että yhessä tiukkenevassa vasurissa perä kävi haistelemassa meleko lähellä ojan reunaa. Sitte tultiin paikkaan, josta huoltomiehet varotti ja nähtävästi kaikki muut sen myös muisti meitä paremmin. Vähä ennen pätkän maalia 3 nyppyä, joista viimenen on suurin ja sen jäläkeen tie kääntyy pudottavasti meleko tiukasti oikialle. Niinhän se käänty, me ei!

Vauhti oli liikaa. Mulla tuli nähtävästi arviontivirhe, ku incar-kameran äänien perusteella löysään nypylle, mutta sitte vielä hetkeksi painan vähä kaasua. Kai sitä jotenki selekäytimessä oli ajatus, että kyllä se siihen taittuu, ku vasemmalla jalalla sittoo auton tiehen. Vanha kehäkettu Erosen Asko sano, että tultiin vähä väärällä linjalla. Se mennee varmaan kokemattomuuen (edelleen) piikkiin. Sitte ne jarrut. Meleko varmasti niitä ei hirviästi ollu, millä situa autua. Yhellä koostevideolla kuulee, ku kovasti koitettaan vauhti hiljentää, sora ääntää ”jarruttamisäänellä”, mutta kaikki renkaat pyörii. Ei ees eturenkaat käy lukossa. Viimesenä epätoivosena oljenkortena tempasin käsijarrusta, mikä sekkään ei häävi oo. Toiveissa oli saaha auton perä niin hyvin irti, että mennään perä eellä ojaan ja päästään nouseen takas tielle. Jonku verran auto kääntyki poikittain, ehkä jopa tarpeeksi, mutta sitte viimestään se kohtalo puuttu pelliin: Ojan AINOA iso kivi osu takarenkaaseen ja sen jäläkeen se oli herran haltuun…

Saxosta tuli entinen, mutta uuet suunnitelmat on jo selevillä. Käytiin hakkeen trophy-luokkaan uus kulukine, jota aletaan pikkuhiljaa rakenteleen ja ens vuonna viimestää ois tarkotus lähtä taas rallipolokuja kiertään. Facebookin kuva-arvotus tais olla liian heleppo, ku niin moni heti arvas, että 206 Pösöhän sieltä on tulollaan. Kaikki viriosat, mitkä Saxossa on siirretään siihen, niin saahaan heti vähä löylyäki konehuoneeseen.

Ollaanpa kuulolla!