Suomussalmi Ralliin lähettiin sillä mielellä, että taas nostetaan vauhtia, ku tuntumaa on tiukasta talavikauesta johtuen kuitenki jo jonku verran, kaks kokonaista rallia. Eellisestä Kontiolahen kisastahan oli vaan muutama hassu viikko ja siellä ehkä pikkusen paremmin ajo jo suju, mitä kauen avauksessa Joutsassa. Suomussalamelle oli luvattu oikeenki mukavaa rallisäätä ja majottuminen tapahtu Kinnunen Motorsportin Sakun ja Pasin talon alakerrassa. Kinnunen Motorsport majottu yläkerrassa (normaalistihan Pasin valtakuntaa on alakerta), joten ootukset kilipailuun oli kyllä kohallaan! Matkaan lähettiin vasta perjantaina iltapäivällä, ku huoltonainen Annalla oli kolomeen asti töitä. Tero napattiin kyytiin Pulkkilasta ja matka jatku Kajaanin kautta kohti Suomussalmea. Perille päästiin joskus yheksän maissa illalla ja ei muuta ku asettummaan taloksi. Käytiin vielä saunassaki, ku kuitenkaa kisa-aamuna ei tulis olemaan kovin kiire, ku lähtöajat meiän autoilla oli suunnilleen puoli kahen maissa ja varikolle ei ollu poikien pihalta ku pari kilometriä matkaa.

Kisa-aamuna kaikki tuntu hyvältä ja päätettiin, että nyt mennään sitte täysiä, ku on penkkojaki mihin nojata! Paitsi että ne penkathan oli lauhojen kelien takia melekosia imureita, ei puskureita. Meille ei siitä kuitenkaa kertyny kokemusta. Tiekirja, numerot ja kartat kisakeskuksesta Kiannon Kuohuista ja varikolle ootteleen ja katsastuksen kautta matkaan.

EK 1: Pitkä, reilun 20 km:n mittanen pätkä, joka suurimmaksi osaksi meleko isoa tietä. Perrään lähti Trophy-Polo, joten oletettavaa oli, että se tullee jossain kohtaa meleko rajusti takkaapäin, niin lähettii sillä asenteella, että ajetaan sitä pakkoon ihan tosissaan. Ei päästy kovinkaan pitkälle, ku tiellä oli eka varottaja ja meiän etteen lähteny auto oliki kylellään hangessa. Sieltä justii kuskit kömpi autosta ulos, nii jatkettiin matkaa. Vähä matkaa siitä etteenpäin, niin tuntu ihan siltä, niinku jarrut ois hirttäny kiinni, ku vaikka löysäsin ”sitomisjarrun” mutkassa, nii siltiki auto meinas väkisinki yliohjautua penkkaan. No, mittää sen kummempaa ei myöhemmin tapahtunu, niin ei aateltu asiaa sen enempää, tähän ”hirttämisseen” selvis kyllä syy, mutta siitä lissää myöhemmin. Pätkällä oli pitkiä suoria ja melekee semmonen 140km/h saatiin meiänki kotterolla vauhtia, kunnes piti hiastella paaleista tehtyihin shikaaneihin. Toisessa shikaanissa oliki sitte meiän luokan auto vähä tukkona, ku pojilla ei ollu taittunu (tai oli taittunu liikaa), mahuttiin justiin ohi. Ja siitä ku selevittii, niin peileissä alako näkymäänki mustan Polon hahmo. Suoran päätyttyä, ku käännyttii palijo pienemmälle tielle, päästettiin Polo eelle; hyvä niin, ku loppu 7-8km oiski ollu semmosta tietä, että ei ois pystyny väistään. Toki Polon kuski sano huollossa, että ois ehkä ollu parempi, että ei ois päästetty eelle, ku olivat meinanneet viimesessä mutkassa haihtua mehtään. 😀 No, tämähän Polo (Riku Rantasalo) lopulta voitti koko meiän luokan. tällä kapialla ossuuella oliki sitte seurakaveri-seniori Junttilan Pate poikittain tiellä, me mahuttii siitä vielä justiin ohi, mutta Kinnusen pojat esimerkiksi olivat joutuneet pysähtyyn siihen hetkeksi, ku oli nostotyöt käynnissä. Pätkähän oli aivan mahtava ja ajoki suju ihan hyvin, luokkasijotus 11/13, tosin jäätiin melekee minutti Ahokedon veljeksille, jotka oli kymmenensiä. Siirtymällä haisteltiin bensankatkua ja pysähyttiin sen verran, että Tero kävi kahtelemassa, ettei tankki vaan vuoja. Ei vuotanu.

EK 2: Vähä pienempää tietä ja matkaa 7.3 kilometriä. Tosi mukava ja vaihteleva pätkä, jossa esimerkiksi kierreltiin mehtäautotiellä vanhoja kääntöpaikkoja, eli tiukkoja mutkia suuntaan jos toiseen oli matkalla. Yhessä kohtaa olis pitäny saaha kyllä kypäräpuhelimien äänet incar-videolle, ku tultiin yhteen tämmöseen vasen-oikea-vasen -yhistelmään, Tero luki nuottia: ”lähtee vasemmalle ja heti perrään oikialle ja sitte penkkaan”. Tai näin mää kuulin, se jatkoki ”penkaa hipoen”. Jonku aikaa nimittäin kynnettiin penkan kylykiä, mutta eipä onneksi haukannu kiinni. Seuraava suora siinä meniki sitte nauraessa. Ajettiin pätkä maaliin ja oltiin taas 11:sta.

Lähettiin ajeleen eka huoltoon ja taas haisteltiin bensankatkua. Samalla huomattiin, että auto tärryyttää sulalla asfalttitiellä jotenki jännästi ja olihan se vähä levoton ajaa välillä pätkälläki. Ku uriin ei passannu ei sitte yhtään. Huollossa alettiin tutkaileen sitte sen bensanhajun lähdettä ja minä aloin kuskin puolelta tiiraileen auton alle. Ensimmäisenä heti osu silimiin semmonen paikka, mikä ei näyttäny siltä miltä pittää: Takaiskari roikku irti! Eipä siinä mittää, minä lähin kiertään varikkoa, että oisko kellää pulttia ja mutteria samalla ku muut alako nostaan autoa tunkilla. Tero tuliki hetken päästä kertomaan, että ei tarvi pulttia ehtiä, pyöränlaakeri on aivan paskana. Eli bensanhaju jäi kyllä mysteeriksi, mutta takaiskarin alempi pultti oli lentäny helevettiin, eli varmaan tämä ”jarrujen hirttäminen” johtuki siitä, että rengas vaelteli omia polkujaan just siinä vaiheessa. Näin ollen, paljon kiitosta ja kehuja saanu ralli jäi meiän osalta kahen erikoiskokkeen mittaseksi, ku jatkaa ei uskallettu. Kyllähän se vähä harmittaa, mutta tämä on motorsporttia! Oishan se ollu aika lennokasta menoa, ku rengas ois taittunu ykkösen pitkällä suoralla siinä 135km/h vauhissa alle…

Siinäpä me sitte kannustettiin Kinnusen poikia ja hyvin kannustettiinki, ku pääsivät eka talavirallin maaliin! Pojat ku kävi viimesessä huollossa, nii me lähettii ruoanhakureissun kautta saunan lämmitykseen.

Talavikausi oli pettymys. Muina talavina meiän vauhti on riittäny ees johonki, tänä talavena ei mihinkään. Saunoessa siinä analysoitiin, että liekköhän se viriboksi toi kyllä kierrosherkkyyttä, mutta vei vähiä tehoja vielä vähemmäksi? No, se pittää testata. Kuhan pääsee johonki testaileen, niin ottaa Saxosta boksi, ku siinä on samanlainen ja testata sillä, sitte ilman boksia ja sitte sääjellä sitä, mikä Pösöön hommattiin. Toinen analyysi oli Sakun: Black Rocketteilla ei vaan pysty ajamaan Sottozeroja vastaan. Mikä on varmaan aika lailla totta. Meillähän oli viime ja toissa talavena BF Goodrichit eessä, viime talavena sota-aikaset Timit takana ja hyvin pysyttiin mukana. Joutsassa oli vielä BF:t eessä, mutta uuet Black Rocketit takana. Joutsan jäliltä BF:t oli muuttunu sen verran nastattomiksi, että hommattiin Black Rocketit etteenki. En tiiä, pitäskö nuo BR:t myyä jolleki jokkismiehelle ja koittaa jostain hommata jokku ”merkkirenkaat” ens talaveksi? No, sitä ennen pittää hommata kuitenki uutta sorapyörää ja aateltiin testata ruotsalaista ”folkrace”-rengasta, jossa on melekeen sama kuvio ku Kumhoissa. Jos niihin päädytään, nii saapa nähä, tekkeekö niillä mittää?

Tammisaarihan se ois seuraavana kalenterissa toukokuun alakupuolella, jos ei koronan perkele sitä kissaa vie. Sinne on kyllä jumalaton matka vettää traileria, mutta suunnitelmissa olis kuitenki kiertää kaikki HRS:n kisat! Vähä remonttia sekä autoon että traileriin ja kisoja ootteleen. Nii, ja sitä testiajoa piti tehä jossain vaiheessa…