Kausi 2022 käynnistettiin Piippolasta oikeinkin kirpakassa pakkassäässä. Oulaisista Piippolaan ajellessa pakkasmittari näytti parhaimmillaan -26 astetta! Kisatauolla autoon vaihettiin taka-akseli, etutukivarret, jarrut etteen ja taakse ja näytti siltä, että mystinen sähkövikaki katos vihdoin viimein! En tiiä, kehtaako sitä ees kertoa, mikä vaivas… No, kerrotaan nyt: etummainen lambda-anturi vaikutti loppujen lopuksi olevan viallinen. Eli aika ilmiselevin vaihtoehto, mutta toki kokkeiltiin kaikki muut ensin, ku vikkaa ei suoraan siihen kohtaan paikallistettu. Noh, sitte rallin tunnelmiin!
Tein muutaman asian eri lailla valamistelussa, mitä aiemmin. Jätin mm. ekkaa kertaa pulttipyssyn pois auton varustuksesta ja mietin ihan tosissani, että pitäiskö vaatekassiin pakata muutama halakoki mukkaan. Piippolassa ennen kissaa Kinnusen Saku kysy, että ”kannattaakohan niitä teiän incareja laittaa vlogiin, ku kuitenki sitte tulokset laitettaan”. Vastasin, että ei kai niitä oo pakko laittaa – ja meinasin jatkaa, että jos ei sitte satu mittään.. Palataanpa näihin sitte myöhemmin, vaikkei mitenkää taikauskosiksi ihtiämme kehutakkaan…
Varikolla alako jo tapahtuun. Tero laski sievästi takaluukun kiinni, niin vänkärin puolen takaluukun lukitus meni poikki – siis ihan metallinen lukitus! Oli vissiin niin kova pakkanen, että rautaki murtu? Kuitenki oli jännä huomata, että Pösö lähti käyntiin iliman lämmitystä, ku akku oli yön laturissa, positiiviset fiilikset siis sen suhteen. Kuskin puolen eturenkaasta pakkanen oli kadottanu ilmaa, joten sitä saatiin varikkonaapurilta lissää. Katsastuksessa vänkärin puolen takavilikku ei sitte toiminu, mutta se nyt ei onneksi estäny matkaan lähtöä, niinku esimerkiksi Torniossa meinas toissa vuonna käyä… (Pitänee muuten laittaa valot tiptop-kuntoon ennen Torniota.) Aletaanpa ”ajamaan” ralli läpi pätkä pätkältä.
EK1: Vanha tuttu Viitastentie eri suuntaan mitä viimeksi. Terolla 10kk eellisestä kartturoinnista, mulla epävarmuus auton toiminnasta. Eli toisin sanoen meleko varovaista menemistä ja autoon tutustumista jämäköillä tukivarsilla yms. Ajeltiin siis tosi varmasti ilman riskejä sijotus 15/17 luokassa.
EK2: Ihan uutta pätkää ja aika pienellä, mutkasella tiellä. Mukava pätkä siis. Yritystä vähä enemmän, mutta yhessä kohtaa alako tuntuun siltä, että auto puskis oikialle kääntyvissä mutkissa. No, sen verran oli pöperöä lunta, kiviä sun muuta, että ei kiinnitetty asiaan sen kummempaa huomiota. Ja välillä jarrupoljin painu meleko syvälle ja tuntu ettei ollu jarruja; tähän meleko varmasti on kaks syytä, jarruissa oli ehkä edelleen ilmaa ja jarrut meinas jäätyä pakkasessa. Taas kuitenki suhteellisen varmaa ajoa ilman turhia riskejä ja sijotus luokassa 13/17.
Sitte lähettiin ajeleen huoltoon Piippolaan. Ajeltiin siinä menemään 80km/h, ku sanoin Terolle, että ihan vähä niinku tärryyttäs rattia ja ratti puoltas. Tietenki aateltiin lunta olevan jossaki sen verran, ettei aiheuta toimenpitteitä. Sitte yhessä mutkassa vähä ennen Piippolaa alako kuuluun jumalaton pauke vähä aikaa ja ku vilkasin sattumalta peiliin, niin jonku mustan palikan lentävän ilimassa! Tero kysy, että mitähän meiltä hajos? Minä sannoin, että en tiiä, mutta pysähyttäänpä tuohon pysäkille tutkiin tilannetta. Autosta ulos ja todettiin kuskin puolen eturenkaan olevan tyhjä. Ei muuta ku renkaanvaihtopuuhiin. Ja, nyt tullaan tähän ekkaan asiaan: koskaan aiemmin ei oo tarvinu rengasta vaihtaa muutaku huollossa, mutta nyt ku ei ollu pulttipyssy mukana, niin piti alakaa rengashommiin…
Huoltoon päästessä sitte huomattiin, että vika ei ehkä ollukkaa vuotavassa renkaassa, vaan siinä, että rengas ihan oikiasti hajos! Nimittäin joku huomas, ku rengasta tutkittiin, että siitä puuttu semmonen 5cm x 5 cm kokonen palanen!
EK3: Huollon jäläkeen startattiin tutulle, pitkälle Museotien eekoolle. Alla kuskin puolen eturenkaana oli Jeesuksen vanha Timi -rengas väärinpäin pyörivänä. Ei annettu sen häiritä, vaan lähettiin hämärän tullessa pätkälle ja se meni meiän mielestä ihan hyvin. Se näky myös kellossa, ku muutama meitä normaalisti nopiampi kuski ei ollukkaa niin paljoa nopiampi, mitä normaalisti. Oltiin luokkasijotuksissa sijalla 12/16 ja lähettiin hyvillä mielin kohti nelos-ek:ta.
EK4: Ajeltiin lähelle lähtöjonoa ku huomattiin, että Ahokedon veljekset on pelti pystyssä tien laidassa. Pysähyttiin ja kysyttiin, että mikä homma, niin pojilla oli kärähtäny lisävalojen sulake. No, me sitte ajettiin jonoon ja ooteltiin, josko pojat tai meiän eellä aiemmille pätkille lähteny Korhosen Nuutti olis tulollaan, mutta ku kettään ei näkyny, niin ajettiin sitte reippaasti viimesen seniorin perrään viivalle. Sitte alako satamaan tosi hienoa pakkaslunta ja lisäksi lumipöly jäi leijailemaan kivasti seisovaan ilmaan. Todettiin siinä jossain vaiheessa pätkää, että olis varmaan melekeen parempi, jos lisävalot ei toimis – siis jos olis hyvät auton omat valot. Meillähän on nuo omat valot semmoset kynttilät, että niillä ei nää mittää ees kirkkaassa päivänvalossa. Oli tosi hankala ajaa, pätkä vaikutti kyllä ihan kivalta, näkyvyys oli vaan surkia. Ajettiin minkä nähtiin, mutta tuloksena ei ollu kovin häävi sijotus – muut lienee nähneet silti ees vähä paremmin tai uskaltaneet ottaa kovempaa riskiä. Vaikka kyllä meki sitä vähä otettiin. Yhellä suoralla, pieni loiva ylämäki, puut kaukana tiestä ja talo vasemmalla: Tero totes, että ”en tiiä yhtään mihin mennee”. Minä vastasin, ”en tiiä minäkää, mutta luotetaan, että suoraan.” Nelosella kaasu pohjassa lumisumupilveen ja sen läpi ja onneksi tie jatku suoraan! Sijotus pätkällä 12/15.
EK5: Viitoselle lähtiessä minusta tuntu siltä, että jos nyt ajettas vähä kilpaaki. Mutta kuitenki sillä lailla järki päässä, että meiän vakiohuoltonaiselle Annalle suunniteltu synttäriyllätys ei menis pilalle. Eli oltiin mökkiporukalla suunniteltu, että rallin jäläkeen minä meen Oulaisiin, mihin Anna iltapäivällä tulis ja muu porukka tulis yllätyssynttäreille perässä. Ja kuinkas ollakkaan, löyettiin ihtemme penkasta noin 3km eekoon lähöstä, eikä irti päästy. Maailman helepoin paikka, mutta voisko sanoa, että ”nuottimerkintänä oli AHNE” siinä kohtaa. Nimittäin pieni loiva nyppylä, jonka päältä maailman pienin mutka vasemmalle. Nyppylän laelle oli aurattu tukkirekalle kääntöpaikka ja tie näytti leviältä. Tultiin paikkaan ja auraus hämäs sen verran, että haukattiin vähä sisäpenkkaan, siitä korjaus ja keula spoorin yli, mutta perä jäi spooriin, auto poikittain ja keula eellä toiseen penkkaan. Tässä tullaan kahteen alussa mainittuun asiaan: 1. Pitiki miettiä halakojen mukkaan ottamista ja 2. ”Ei tarvi vlogiin incareja, JOS EI SITTE SATU MITTÄÄN!”. Siellä me sitte kiltisti puolitoista tuntia kökötettiin ja yllätys piti paljastaa Annalle, ei se ois muuten tullu Oulaisiin ollenkaan, ku meillä meni vähä oletettua myöhempään…
Semmonen kisa se. Tornioon lähetään hyvillä mielin ja siellä koitetaan jättää turha varovaisuus pois!
