Ennen Suomussalmi Rallia autoon tehtiin remonttia ja se saatiin pellaamaan. Eipä ihan heti muista, millon se ois niin nätisti käyny, mitä se kävi puolapaketin ja venttiilinvälysten säädön jäläkeen! Vielä, ku luokan kovimmat (sarja)kuskit jätti kisan välliin, niin meillä oli ihan hyvät odotukset sijotuksen suhteen. Ihte haarukoin meitä sijoille 4-6, joten ensimmäisen pokaalin metästäminen oli aika realistista. Toki vasta kisan ekalla tauolla selvis, että pokaalit on vaan neljälle…

Varikolla oli meillä aamusta vähä ohjelmaa, ku huomattiin, että meiän toinenki viime vuonna ostettu Black Rocket oli ottanu Kontiolahella sen verran osumaa, että piti vaihtaa vanha (ja näköjään kestävämpi) samanmoinen takkaa etteen ja piikkejä ja vähä kumiaki menettäny rengas taakse. Sitte piti käyä ostamassa myös yleispuhistusainetta lähheisestä S-Marketista, että saatiin numerot liimattua oviin. Oli nimittäin sen verran suolapaskaa kertyny kylkiin, että niihin ei ois tarttunu etes postimerkki! No, sitte ajohommiin.

EK1: Mukavaa kainuulaista tietä melekeen 24 km verran. Kelihän oli lämmin ja aurinkoinen, joten tietenki soraa ja uraa oli ihan tarpeeksi (joka pätkällä), mutta olosuhteillehan ei kukkaan voi mittään. Olihan se mahtava ajaa, ku auto pitkästä aikaa kiihty jopa ylämäkkeen, ku vaihto kakkoselta kolomoselle! Meleko kapiaa tietä oli, mutta silti hyvinki ajettavaa ja penkat oli niin korkiat, että niihin ois tarvittaessa varmaan pystyny vähä nojaileenki. Nyppylöitä ja routapatteja oli sen verran, että käytiin pari kertaa vähä ilmassaki. Pätkällä sijoitus viies luokassa, 48 sekuntia Kinnusen poikia perässä. Eli sijotus siinä haarukassa, mitä etukätteen aattelin ja ekan tauon viettoon. Varikkonaapurina oli Turpeenojan veljekset, joitten kans lopulta ajettiin tosi tiukkaa sekuntitaistelua.

EK2: 13.7km ja alku tuttua tietä. Tosin mittään siitä ei muistettu! Joskus on tullu kysseistä tietä ajettua trailerin kans Aittokosken jokkisratalle ja melekeen jäätiin kiinni yhteen ylämäkkeen (kesällä). Tuttuaki tutumpi jokkisrataki ajettiin tällä pätkällä, mutta väärään suuntaan! Ja oli muuten meleko veikeä ajaa piikkirenkailla asfaltilla, jossa on sohjoista lunta päällä. Pito oli sanoikuvaamattoman huono. Alkupätkä oli tosiaan tosi pientä tietä, jokkisradan jäläkeen mentiin vähä isommalle ja sen jäläkeen taas pienemmälle tielle. Aivan mahtavan vaihteleva pätkä ja ajo meni omasta mielestä hyvin, mutta kello ei tykänny. Luokan kuuenneksi paras aika 36,7 sekuntia Sakua perässä.

EK3: Lähes 15km hyvin vaihteleva pätkä. Alussa ajettiin tuulivoimapuiston huoltoteitä pitkin ja loppu oli melekosta kaasu pohjassa paahtamista. Viivalle päästiin ajamaan meleko lailla suoraan, ku pari meiän luokan autoa oli huoltohommissa pätkän varrella ja ruuhkaa ei lähtöpaikalla ollu. Pätkän varrella huomattiin, että elämänsä kisaa ajaneet Uhren veljekset oli auton kanssa tien poskessa ja konehuoneesta nousi hirviä höyry. Tässä vaiheessa siis tiiettiin, että noustiin varmasti yks pykälä etteenpäin, ku veljekset oli meiän eellä. Tämäki pätkä oli oikeen mukava ja pieniä spoorista pomppimisia tapahtu, mutta niinhän se pittääki, ku kovvaa ajetaan. Sijoitus jälleen kuues luokassa 48,8 sekuntia Kinnusia perässä. Tästä ajeltiin toiseen huoltoon ja aikoja katellessa huomattiin, että suht tiukkaa kisaa meiän kans ajanu Törmän Niko (niinku yleensäkki 🙂 ei ollu tuloksissa. Konerikko oli keskeyttäny matkan teon ja ku meiän luokan autot oli sopivasti vähä ulkoilleet ja pari meitä nopiampaa keskeytti, niin yllättäen oltiinki sitte luokassa sijalla KOLOME! Vaikka siis sijotukset eekoilla oli ollu 5-6-6. Turpeenojan Aki oli meiän perässä noin 12 sekuntia. Tästäpä sitte kahelle viimeselle pätkälle pokaalinkiilto jo hieman silmissä.

EK4: Tämä EK ajettiin viime vuonna toiseen suuntaan, vajaa 8km:n rykäsy. Kapiaa mehtäautotietä koko pätkä ja jostain syystä ei sopinu oikeen mulle. Meleko ahtaasta raostaki jouvuttiin ajamaan, ku yks nuortenluokkalainen oli parkkeerannu auton tassut taivasta kohti melekeen keskelle tietä. Justiin mahuttiin ohi. Mutta tosiaan, luokkasijotus tällä pätkällä oli vasta seittämäs, 31,8 sekuntia Kinnusia perässä ja Turpeenojille hävittiin kuutisen sekuntia. Eli ero kutistu puoleen tällä lyhyellä pätkällä. Pikkusen siis tuli jännitystä vielä viimeselle pätkälle.

EK5: 26,25 km vaihtelevaa ja kapiaa tietä. Ja hikistä hommaahan se oli! Perään ku vielä lähti isomman luokan Escortti, niin saatiin hyvä kirittäjä, ku ei tiietty, annettiinko meille etteen 3 minnuuttia vai enemmän? Ei päästy kovin pitkälle, ku yks pitkä tiukkeneva vasuri yllätti. Onneksi se oli yllättäny varmaan suunnilleen joka toisen kisailijan ja ei jääty pahasti penkkaan kiinni. Toki aikaahan siihen meni aika paljon. Totesinki Terolle, että siihenpä se kuus sekuntia meni, mutta Tero osas fiksusti rauhotella, että ei aleta turhaan yrittään liikoja, ajellaan vaan. Sitte ek:n loppupäässä oli meiän ja Turpeenojan välliin lähteny Erkkilän Ari penkassa. Tai ei se ennää penkassa ollu, vaan se oli just saatu vejettyä takas tielle ja oli sen verran pahasti siinä, että katsojat käski ottaa kokonana vauhin pois. Näinhän me tehtiin ja päästiin jatkaan matkaa. En sitte tiiä, että jos Erkkilä ei siinä ois ollu, niin oisko me oltu penkassa, sen verran yllättävä mutka se oli. Sakuki kävi aika syvällä penkassa siinä paikassa! Ajeltiin maaliin ja ajatukset oli mulla heti, että jos se ei siinä penkanhalailussa menny kolomostila, niin viimestään siinä Erkkilän ohituksessa. Tero alko tsekkaileen tuloksia ja meiän aika tuntu viipyvän ja viipyvän. Teron oman ajanoton mukkaan, me voitettiin Turpeenojan veljeksiä kahella sekunnilla, mutta ei uskallettu siihen luottaa. Vielä hetki jouvuttiin ootteleen, että miten meiän kävi? Ja sieltä ne tulokset sitte lävähti: Sijotus ek:lla viies, Turpeenojat neljänsiä – ja hävittiin siis niille vaan 2,2 sekuntia. Ja sehän riitti siihen, että lopulta noin neljän sekunnin marginaalilla oltiin luokan lopputuloksissa kolmansia! Sinällään hauska, että ek-sijotukset oli 5-7 välillä, mutta tasasen varmalla suorituksella ilman ongelmia se riitti kolomossijaan. Muilla oli pientä ohjelmaa, meillä sitä oli huomattavasti vähemmän. Olihan se hienoa ekaa kertaa käyä palakintojenjaossa!

Tästä on hyvä jatkaa kesäkautta kohti. Tosin, vaikka auto nyt toimiiki, niin odotukset ei oo kovin kovat siitä johtuen, että sarjakisoissa on vielä 5-6 meitä nopiampaa kuskia viirulla. Ei muuta ku Kankaanpäätä kohti!