Se oli semmonen kausi se. Eipä jääny sijotuksellisesti oikeen paljon kerrottavaa tästä kauesta, mutta tulipahan ajettua. Aletaan käymään ralli rallilta läpi sen, mitä nyt tässä vaiheessa kautta vielä muistaa (eli ei paljoa).

Piippola Ralli 7.1.2023

Kausihan alako perinteisesti ”kotikisalla” Piippolasta ja perinteisesti pirun kylymässä pakkaskelissä. Vauhin hittaushan se taas yllätti ja ärsytti, eli mittään edistystä viime kauteen ei ollu tullu. Ei kyllä autollekkaan mittään parannuksia tehty, mutta kovasti koitettiin ajaa kovempaa. EK1 osotti jo sen, että se ainainen tavote kympin sakkiin ei taia ilman toisten epäonnea onnistua. Oltiin ykköspätkän viiensiätoista jääden kärjelle jo puolitoista minnuuttia. Voitettiin sentään Kinnunen Motorsport, ku pojat kävi kesken pätkän makkaranpaistossa…

Kakkospätkällä sama sijoitus, eikä mittää muistikuvia mistään.

Kolomosella pientä sijoituksellista nousua, mutta pari autokuntaa oli jäänykki vissiin matkan varrelle, sijotus 13.

Nelosella ajettiin jopa kymmenenneksi, mutta etteenpäin ero oli melekosen iso. Se on just tuossa meiän ja eellä olevan välissä sitä tupannu olemaan…

Viitosella tais olla hirviä sumu, jos en ihan väärin muista ja valotki tais näyttää mihin sattuun, nii pistetään sen piikkiin, että jäätiin neljänneksitoista! 😀

No, maaliin sentään päästiin rallissa, mikä nyt aina se vähimmäistavote on ja lopputuloksissa oltiin sijalla 11. Sen tärkeimmän, eli mökkimestaruuen suhteen kaikki pysy hyvinki avoimena, ku Kinnuset sijottu yheksänneksi.

Kontiolahti Ralli 11.2.2023

Kontiolahelle lähettiin taas sarvet päässä, että ”nyt näytetään, että Pösöllä pääsee! Onhan tällä joskus pärjättyki!” Synkkiä varjoja rallin ylle lankes parina eellisenä yönä, ku rallikoira Nata sai kahtena yönä epileptisen kohtauksen ja jos ei ois päästy perjantaina käymään eläinlääkärillä, olis ralli jääny väliin. No, päästiin ja Nata sai lääkityksen, mutta tietenki se vähä mietitytti, että ku koirat jää joksiki aikaa keskenään mökille, että entä jos…? Sen suhteen onneksi meni kaikki hyvin!

Viime vuojelta tuttu ykköspätkä meni ajallisesti muistaakseni jotain 10 sekuntia paremmin, mutta sijoitus oli huono ja sitä tavanomasta – 13. ja 12 ekaa ajo vajaan 11 sekunnin sisään, me jäätiin eellisestä suunnilleen saman verran. Eipä siis lupaillu kovin hyvää…

Kakkos-EK oli semmonen lyhyt repäsy kans, vaan 31,5km! Tällä pätkällä sijoitus 12 ja jäätiin Mustosen Anssille 0.4 sekuntia. Eli aika tarkkaa työtä tehtiin Anssin kans. Paljonkohan tuo ero lie metreissä (tai senteissä, ehkä jopa milleissä) tuon mittaselle pätkälle? Kinnunen Motorsport ulkoili ihtensä penkkaan, niin mökkimestaruussysteemi uhkas vähä tasottua.

EK3:sta ei mittään muistikuvia, mutta sijotus näköjään 11., ja matkaa eellä ajavaan 25 sekuntia. Miksi se AINA on tuossa välissä se iso rako?

Nelosella oltiin kolomansiatoista ja nyt se suurempi aikarako oli sentään sijotusten 9 ja 10 välissä.

Lopputuloksissa Kontiolahellaki tuttu sijoitus, eli 11. Kovasti koitettiin, mutta eihän se taaskaan mihinkään riittäny.

Suomussalmi Ralli 11.3.2023

Mun synttäriviikonloppu ja kauen toinen ”kotiralli”! On se vaan tuo Suomussalami siitä mukava paikka, että siellä on vuosien varrella tullu sen verran tuttuja, että sinne on aina mukava mennä. Tällä kertaa lähettiin matkaan jo torstaina ja Teron lisäksi matkaan lähti Tarja, jolla oli jos jonkunnäköstä ohjelmaa perjantaiksi (ja vissiin vähä lauantaiksiki). Me keskityttiin Teron kans lähinnä koirien lenkitykseen ja mentaaliharjotuksiin. Viime vuojesta oli Suomussalamelta hyvät muistot, ku oltiin rallissa luokkakolomosia – se ei tosin ollu sarjakilpailu ja kovimmat kuskit ei mukana ollu. Mutta aateltiin sen takia, että ehkä kuitenki jotain parempaa olis luvassa?

Ja kyllä tavallaan oliki! Nimittäin luokassa oli kumminki 20 autoa ja me oltiin ekalla pätkällä sijalla 11. Ei siis huono avaus ollenkaan, vaikkaki taas just kympin ja meiän välissä oli vähä isompi hajurako.

Kakkospätkällä oli suhteellisen tiukkaa sekuntitaistelua jopa sijoista 12-14, meiän sijotuttua kolmanneksitoista. Kinnunen Motorsporttikaan ei ollu mahottoman kaukana eellä, mutta ajamalla ei taaskaan tuota rakoa ennää kahenkaa pätkän jäläkeen kiinni kurottais.

Kolomospätkällä oli taas Mustosen Anssin kans kova kisa, joka hävittiin 0.1 sekunnin erolla ja oltiin taas kolmansiatoista.

Nelospätkä lähti oikeen hyvin liikkeelle. Tuntu, että nyt ajo suju tosi hyvin ja että päästiin samaan rytmiin, mitä ykkösellä. Kunnes pohjasta kuulu melekonen kolahus ja vähä siitä eteenpäin auto alko nykimään niin maan perusteellisesti! No, yhteen mutkaan ku tultiin, nii siellähän oli Pasi varottamassa, pojilla oli tullu vaihelaatikkovika. Me päästiin nytkytellen poikien ohi ja seuraavaan ylämäkeen noin 200 metrin päähän, johon vauhti hiipu lopullisesti. Eli siinäpä sitä sitte oltiin, mökkimestaruuesta taistelijat siistissä jonomuodostelmassa. Pariki naistenluokan kuskia (Maria Sorvisto ja Tanja Rautio/Iiris Mäkikangas) olivat ohi ajaessa kahtoneet, että no siellähän ne on ku köyhäntalon porsaat peräkkäin. Ku kaikki autot oli ajanu ohi, niin Tero kyykisty auton alle, nykäs bensalinjaa suojaavaa alumiinipeltiä alemmas ja kas! Autohan toimi aivan normaalisti. Eli oli käyny niin, että kivi oli iskeny pohjasuojaan, joka taas oli lutistanu muovisen bensaputken lähes tukkoon. Kyllä ihan vähäsen harmitti, mutta eipä sitä ois voinu kyyristellä siinä keskellä tietä pimiässä perse pitkällä, ku ralli oli käynnissä…

Ennen tätä kisaa oli jo hommattu uus aihio: Citroen Xsara 1.6 16V. Pösö laitettiin kisan jäläkeen myyntiin, se meniki aika äkkiä kaupaksi Raahen suuntaan ja siitä alako uuen auton rakennus. Olihan Siikajoen kisaan neljä kuukautta aikaa, niin eihän siinä tuu ees kiire! No, eipä tullu ei… Auto oli valamis torstaina 20.7. illalla noin klo 21, ku kisa oli 22.7.

Jaresko Oy Siikajoki Ralli 22.7.2023

Uus auto tosiaan valamistu Siikajoelle ja sitä ei metriäkään ehitty testaamaan. Tai no, kävin mää jääradalla talavella normaali nastoilla muutaman kierroksen kokeilemassa, että kyytiä tuntuu olevan. Mutta autosta tosiaan poistettiin ajonesto Sercapilla Kalajoella ja samalla siellä rukattiin myös vähä boksia. Tämä aiheuttiki pieniä mietintöjä, ku auto ei kylymänä sietäny kaasupolokimen nopiaa liikettä – kumpaankaan suuntaan, vaan sammu. Lämmettyä se kuitenki tuntu pelaavan ja ku sai uutta bensaa tankkiin. Varmaan sytytyksen ajotuksen ja seoksen säätö aiheutti/aiheuttaa tämmöstä. Lähettiin siis Siikajoelle ihan testimielellä ja ku Kinnunen Motorsport jätti kisan väliin, niin tokihan myös kolmas peräkkäinen mökkimestaruus mielessä. Eroa ku oli kokonainen piste ja sijoitus kymmenenneksi riittäis mökkimestaruuteen, siitä ku sais sen kaks pistettä.

Keli oli meleko karmea, ku vettä oli satanu ja sato edelleen ihan helevetisti. Liukasta olis siis luvassa ja meiän mustat ja pyöreät Puolan ihmeet ei olleet ennää parhaassa vedossa ja olihan ne tuumaa liian pienet tuohon Xsaraan. Siitähän me sitte startattiin ykköspätkälle ajatuksella ”ajetaan ihan vaan riskejä vältellen ja testaillaan auton ominaisuuksia”. Ajettiin pätkä maaliin ja tuntu ihan siltä, että meni kai se tieten kohtuullisesti, mutta niinhän se tuntu Pösöllä ajaessaki. Kuitenki sijotukset oli mitä oli. Tero rupes siinä sitte kahtoon tuloksia, ku siirtymää oli jonku matkaa ajettu ja sano, että ollaan tällä hetkellä viientenä. No minä siihen, että ”ai, montako meiän luokkalaista on tullu maaliin, varmaan kuus?”. Tero vastas, että ei vaan KOLMETOISTA! Minä siihen ihmettelemään, että no enhän mää jumalauta ees yrittäny! Ku kaikki meiän luokkalaiset oli maalissa, meiän sijotus oli 7/17 ja jäätiin pohjista vaan 33,9 sekuntia.

Kakkospätkälle lähettiin siis hyvillä mielin. Kakkonen oli aika pahassa kunnossa ja spoorit oli melekoset. Noin puolivälissä pätkää maavara loppu kesken ja vaikka pakoputki kulukee pohjassa ”omassa kolossaan”, se repes irti liitoksesta ja paketoitu nätisti taka-akselia vasten. Meteli oli melekonen ja korvissa soi loppumatkan. Lisäksi joka ikisellä vaihteenvaiholla bensa paukahti putkessa kerran, kaasun löysätessä monta kertaa. Ajettiin pätkällä kaheksanneksi, mutta pakoputken korjaus todettiin mahottomaksi. Hyvin alakanu ja hyvillä mielin käynnistyny ralli päätty siis meleko suureen pettymykseen ja ”markan vikaan”. Mutta meillä olis menny kuulo, jos olis jatkettu. Lisäksi vielä se bensan leimahtelu putken päässä aiheutti jonkumoisen tulipaloriskin, ku ei siitä putken päästä varmaan oo ku joku 30 senttiä matkaa muoviseen bensaputkeen. Päätettiin säästää meiän kuulo ja olla polttamatta uutta autoa. Samallahan mökkimestaruus ratkes siis Kinnunen Motorsportille, vaikka pojat ajo 3 osakilpailua, joista kahessa tuli keskeytys! Joskus seki riittää! Sitte vielä ku illalla kahteltiin siinä tuloksia, niin kyllähän se keskeytys tympäs. Nopiampia tippu muutama matkan varrelle ja meille jo kahella ekalla pätkällä yli 40 sekuntia jääny autokunta oli lopputuloksissa neljäs! No, eihän sitä toki tiiä, oisko me päästy maaliin asti, vaikka auto oliski ollu kunnossa, mutta aina on kiva jossitella.

No mutta, tästä on kyllä oikeenki maukas jatkaa ens kauteen. Tuossa viime viikonloppuna olin Sastamalassa sarjan päätösosakilpailussa pisteenlaskijan ominaisuuessa ja siellä tuli (taas) vietettyä ”palkintogaalailtaa” Ahoketo Racingin kans. Vesa, eli Laurin ja Juhan isä/huoltoukko siinä sitte kerto, että se oli pojille tuumaillu jossain vaiheessa Siikajoen jäläkeen, että ”se muuten pittää Kinnusten ajaa ens vuonna tosissaan, että saa piettyä Tassumäki Motorsportin takana”. No poijaat oli siihen yhteen ääneen sitte tojennu, että ”No v****u, niin muuten pitää meiränki!” En tiiä, tuoko tuommoset puhheet sitte paineita vai sopivaa yritystä lissää, mutta onhan se sillä lailla mukava lähtä ens kauteen, ku ainaki tuon parin pätkän jäläkeen vois aatella, että hyvinki ”perussuoritus iliman riskejä” riittää oikiasti sinne kympin sakkiin!